sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Ihastumista ilmassa - luonnonkosmetiikkaan

Olen viimeisen vuoden ajan ollut kuin teini: taistellut ihon kukkimista vastaan. Olen epäillyt, kaikkea. Ruusufinnistä, hormooniongelmiin ja lääkkeiden vaikutuksista aikuisiän akneen. Ja samaan aikaan mielessäni pyörinyt vain se ajatus, että ihoni on herkkä. Kun kosmetologit niin sanovat. Ettei tässä voi olla kummoisemmasta kyse. Olen kuorinut (en liian usein), rasvannut ja naamioinut tasaisin väliajoin. Kokeillut ruokavalion vaikutusta. Opetellut pesemään meikkisiveltimet riittävän usein. Tuloksetta.

Erityisen kiusalliseksi ongelman on tehnyt ammattini. Kun kuitenkin puhun tyylistä. Pyörin koko ajan siloposkisten ihmisten keskuudessa. Ja arvomaailmani vielä kertoo, että haluan elää niin kuin opetan. Oloni on epävarma ja se näkyy. Olemuksessani ja käyttäytymisessäni: haluaisin vetää paperipussin päähäni.


n. 5-6 vuotta sitten minulla oli sama ongelma. Silloin syynä oli superstressi ja apu löytyi Gerneticin tuotteista. Sanoivat, että ovat luonnonmukaisia ja minä uskoin. Kun silloin näki, miten nopeasti iho parantui, ei voinut olla uskomatta. Sitkeästi olen kyseisiä tuotteita käyttänyt. Turhautuneena, kun ihmeparanemista ei tällä kertaa olekaan tapahtunut. Ihoni oli nähtävästi jo tottunut. Tarvittiin uusi shokkiefekti.

Eräs luonnonsaippuoita valmistava ystäväni katsoi kerran käyttämieni tuotteiden inci-listaa... Itsepäisenä en tietenkään heti uskonut, että kertaalleen elämänlaatuni ja itsentuntoni pelastanut voide voisi olla se pahis. Vaikka tuotteet eivät sisältäneet keinotekoisia aineita, mineraaliöljyä, parafiinia tai silikoonia. Ne sisälsivät kuitenkin parabeenejä. Tai jotain sinne päin. 

Tänä vuonna olin työkeikalla Osaavassa Naisessa ja siellä jäi myös aikaa pyöriä ja katsella tarjolla olevia tuotteita. Luonnonkosmetiikka oli in ja pop. Myönnän, että minun on vaikea suhtautua tosissani tuotteisiin, joita myydään vain messuilla. Lily Alexandran yksinkertainen ja hienostunut myyntipiste kuitenkin sai minut pysähtymään. Ja sorruin.

Eläköön, että sorruin!!! 2 päivässä ihon tulehdus oli ilmiselvästi rauhoittunut. Nyt 3 vkon käytön jälkeen näpyt ovat kadonneet. Couperosaihosta en pääse eroon, mutta se on jälleen peitettävissä. Mikä ihaninta, iho tuntuu sileältä ja kimmoisalta, ei lainkaan kireältä ja kuivalta.

Tästä innostuneena päätin vihdoin kokeilla oikeita mineraalimeikkejä. Niin kävi viimeksikin. Että en halunnut meikkivoiteella ja puuterilla hoitotuotteiden hyvää vaikutusta pilata. Silloin en kuitenkaan jaksanut uskoa, että pelkkä jauhemainen mineraalipohja minulle sopisi. Kuulosti kovin kuivattavalta. Kun kuiva oli iho jo valmiiksi. Olenkinkäyttänyt M.A.C:in mineraalimeikkivoidetta, joka ei kuitenkaan täytä varsinaisesti mineraalimeikkien kriteerejä.Tai niin olen epäillyt.

Surffattuani netissä, luettuani monia arviointeja, käyttäjien kokemuksia ja katseltuani sivustoja myös luotettavuusaspektin näkökulmasta, päädyin kokeilemaan Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjaa ja -puuteria. Sitä saa ainakin tilattua Greenlipsin nettikaupasta. Erityisen mukavaa oli, että ensin voin tilata kokeilupakkaukset. 

Jo ensimmäisellä kokeilukerralla olin myyty... Mietin vain, mikä oli estänyt minua kokeilemasta jo aiemmin. Erityisesti pidän siitä, että huomaan meikkiä poistaessani, että se on todellakin enemmän suojellut ihoani kuin ärsyttänyt.

Tänään taidan jälleen hemmotella itseäni kasvonaamiolla ja heittää sen paperipussin roskiin...



Ei kommentteja: