Elän jo kevät mielessäni. Niin kuin aina tässä vaiheessa vuotta. Heti Joulun jälkeen. Kun päivä on edes sen muutaman minuutin pidempi. Toivo herää, kun enää ei voi tulla pimeämpää. Hetkeen. Ehkä tästä talvesta siis taas selvitään, vaikka talvitakki on edelleen kankaana ja siihen auringon lämmittävään voimaan on vielä aikaa.
 |
| Kun päivä oli vielä lyhimmillään... |
Minulla on uusi ystävä. Sarastuslamppu. Uskomatonta, että aamulla voi olla edes jokseenkin helppo herätä. Miten sellainen ei voi olla pakollinen varustus kaamosmaiden kodeissa? En vieläkään pysty tikkana nousemaan pystyyn, kun on sen aika. Mutta huomattavasti helpommin. Hyvästi joskus jopa 1,5 tuntiin venyneet puhelimen herätyksen torkutusajat ja myöhästymiset päivästä, elämästä.
Voimissaan taitaa olla myös vanha ystäväni, orkidea. Nykyisin kaksivanainen, täydellä elinvoimallaan kukkiva, vaikka onkin pimeää. Olen täysin vakuuttunut, että se on se kahvi - ja aamuinen seura, jonka läppärini tarjoaa.
Haluaisin tehdä Uuden Vuoden lupauksia. Että pidän itsestäni entistä parempaa huolta. Että olisin armollinen itselleni. Että parantaisin mahdollisuuksiani pienten nautintojen ja kokemusten toteuttamiseen. Sillä niistä elän, niistä inspiroidun. Pala kaunista, valossa kiiltävää kangasta. Myyjä Eurokankaassa, joka tekee polttotestin varmistuakseen kankaan materiaalista. Vadelma-samppanja-vihreätee, jonka tuoksu jo huumaa. Hyvä ruoka vielä paremmassa seurassa. Pätkä viihdyttävää kirjaa metrossa. Kauniin väriset pyyhkeet kylpyhuoneessa. Kiharat hiuksissa. Muki, johon mahtuu paljon kahvia. Ystävät, joiden kanssa hiljaa oleminenkaan ei tunnu kiusalliselta....
Kiitos vuosi 2011. Olit elämää täynnä.
Kommentit