torstai 17. toukokuuta 2012

Parvekeviidakkoa odotellessa


Minulla on uusi innostus, ehkä jopa harrastus (voiko kuukauden touhuamisen jälkeen kutsua jotain harrastukseksi?). Tai no, jotain, joka ohjaa vapaa-ajalla ajatteluani ja tekemistäni pois töistä. Ihanaa, jännää, virkistävää. Jo siksikin, että sen jälkeen kun rakkaimmasta harrastuksestani tuli työ, on ollut hankalaa löytää elämään jotain, joka tehokkaasti veisi ajatukset aina välillä jonnekin ihan toisaalle...


En osannut varautua taimien saapumiseen, joten jatkokasvatusruukut uupuivat. Onneksi netistä löytyi ohje sanomalehtipottien tekemiseen. Selvästi viihtyivät taimet niissä. Tästä siis kaikki alkoi.

Kutsun aiettani parvekeviidakoksi. Sillä jos kaikki suunnittelemani kasvit onnistuvat prosessissaan ja pysyvät hengissä, pienestä parvekkeestani tulee viidakko. Tätä epäilen kyllä suuresti. Haasteita asettavat ainakin parvekkeen paahteisuus ja oma loistelias kykyni unohtaa veden jakaminen noille kasviraukoille.

On minulla aikaisemminkin ollut pienimuotoista viljelytoimintaa. Mutta ei kovin suunnitelmallista. Enemmänkin näinä parina vuotena, kun parveke on elämääni kuulunut, olen jonain kesäkuun paahteisena aamuna porhaltanut puutarhakauppaan ja ostanut sieltä... jotain. Ruusuja ja daalioita, yrttejä. Ystävältä olen saanut tomaatintaimia. Sillä seurauksella, että ruusu kuoli viimeistään parin viikon päästä saatuaan kirvat kaverikseen. Daaliat menivät samasta syystä vähän myöhemmin. Ja viime vuonna kastelijaksi pyydetty taisi lopulta heittää myös osan yrteistä roskiin - edelleen samasta syystä...

En siis ole mikään viherpeukalo. Saati sitten multapeukalo. Esteettisyyden nimissä kai myös tätä teen.

Oi sitä riemua, kun ruukkuliljan mukulat kertoivat olevansa elossa... :)

Mutta nyt on. Maalattu ruukkuja valkoisiksi, metsästetty uusia ruukkuja ja kukkahyllyjä, ideoitu vanhaan viinilaatikkoon yrttimaata. Tilattu hyvissä ajoin taimia nettikaupoista. (Tuo ostostapa muuten sopii minulle loistavasti: voin rauhassa sohvalla istuen perehtyä eri kasveihin, niiden vaatimuksiin ja pohtia sopivaa kokoelmaa. Sen sijaan, että hengästyn puutarhaliikkeessä, kun valikoimaa on liikaa ja valinnat pitää tehdä heti.) On istutettu, opeteltu salaojittamista ruukkuihin,. Vielä kun ymmärtäisi jotain lannoittamisesta (luomua kiitos) ja siitä, että mikä noista valinnoistani oikeasti kestää sitä paahdetta ja mikä pitäisi ehkä siirtää siihen ainoaan varjoisampaan nurkkaan parvekkeella....

tomaatit ruukuissaan, salaattikurkut yhteispedissään...

Jos hyvin käy, jossain vaiheessa parvekeloungessa kukkivat daaliat, jaloleinikit ja ruukkuliljat. Makunystyröitä hemmotellaan amppelimansikoilla. Hyötypuutarhan virkaa toimittavat parveketomaatit, salaattikurkku ja munakoiso (!!!). Makua ruokiin saan korianterista, basilikasta ja timjamista. Salaattiin täytettä rucolasta ja jostain toisesta salaattilajikkeesta, jota en vielä ole osannut päättää... ehkä vielä minttuakin voisin uudelleen kokeilla. Mutta visusti omassa ruukussaan. ;)

Autoton, yksin asuva, alan ummikko tarvitsee kyllä verkostoa avukseen. Multasäkit ovat suuria ja painavia. Ruukut myös. Rahaa palaa, jos ei ole mahdollisuutta lähteä isoihin puutarhaliikkeisiin kaupungin ulkopuolelle aina, kun jotain tarvitsee. Luulen, että en olisi ainoa, joka ilahtuisi jostain puutarhaliikkeestä lähempänä keskustaa, kunnon liikenneyhteyksien varrella... Onneksi on nuo nettikaupat!

munakoiso - tämä on suurin ihme, jos todella aikoo kasvaa 80x100cm kokoiseksi ja tuottaa vielä  syötävääkin...

Kiitos rakas ystäväni, kun sait ajatukseni toisaalle. Päivänä, jolloin ne piti saada toisaalle. Sait minut tästä innostumaan, kylvit siis siemenen jollekin aivan uudelle...


Ei kommentteja: