torstai 20. kesäkuuta 2013

Kynsi-iloittelua

Sen jälkeen kun pääsin kynsien nakertelustani - kyllä, sitä on kestänyt jo 7 kk, oletan tämän olevan jo pysyvää - olen sisällyttänyt viikko-ohjelmaani yhden kynsienlaittoillan. Mikä ihana tekosyy ja haaste olla edes 1h viikossa lähes paikoillaan, tekemättä ainakaan käsillään mitään. Laitan ainakin 5 lakkakerrosta kun kaikki alus- ja päällyslakat huomioidaan. Menee tovi jos toinen, että kuivuvat. Tosin aina onnistun sähläämään niin, että ainakin yksin kynsi tehdään uudestaan. Herkässä ovat, sähläilyt.

Kynsien päät taiteiltu O.P.In glitterlakalla, jossa isoja ja pieniä paljetteja. Alla lempivärini, erityisen elegantin säväyksen tekevä "cosmo-not tonight honey!" Ovat myös ihania nuo O.P.In nimitykset väreilleen. :)

Luotan edelleen O.P.I:n tuotteisiin. Paria muutakin merkkiä olen kokeillut. Lähinnä trendivärejä kokeillen minipullojen avulla. Lakan levityksen helppouteen ja pysyvyyteen uskoen olen kuitenkin aina suosikkimerkkiini palannut. Enää en tarvitse myöskään varsinaisia kovettavia lakkoja. Toistaiseksi.

Ensimmäinen taiteiluyritelmä. Suosin tapaa, että lakkaan kynnet hiustenpesuaamua edeltävänä iltana. Silloin nuo  kynsirajanylitykset lähtevät kuin itsestään. Loput saa raaputtamalla irti.

Tämän hetken trendinä on kynsien koristelu. Pakkohan on sitä jotenkin kokeilla. Tarrat ovat in, mutta kovin kalliita, mielestäni. Pienet kuviotarrat kivoja, mutta en meinaa saada niitä pysymään: irtoilessaan ja pudotessaan näyttävät kovin epäsiisteiltä. Kovadin leimasimia kokeilin, muuta eivät taitoni riitä niiden käyttämiseen. Jäljelle jää ideointi, luonti ja monien erilaisten kynsivärien käyttö. Glitter-lakkoja, hiuspinnin avulla levitettyjä viivoja, taiteilua siveltimen kanssa. Jos vasemman käden kynsistä saa vielä ihan näyttäviä, oikean käden kynnet paljastavat tee-se-itse-kotona-meiningin. Ei haittaa. Viikottainen manikyyrikin - vaikka miten olisi yrittäjyyden tukemista - on vain tällä hetkellä mahdollisuuksien ulottumattomissa.

Kullanväriset viirut sain aikaan hiuspinnin avulla. Pienet tarrat olisivat helppoja ja niillä saisi hauskoja vivahteita aikaan, mutta eivät meinaa pysyä kyydissä...

Mutta onhan tämä nautinto. Aina kun vilkaisenkin käsiini. Joskus pysähdyn niitä tuijottamaan. Ja huomaan muidenkin tekevän niin. Etenkin jos intoudun huitomaan käsilläni puhuessani. Siis usein. :)

Ei kommentteja: