Elämyksellistä telttailua

Aina sanotaan, että epämukavuusalueelle kannattaa joskus tietoisesti pyrkiä. Sitä taisin oikein suuremmalla mittakaavalla tehdä, kun päätin lähteä telttailemaan leiriolosuhteisiin neljäksi yöksi loistoporukan mukana. Huhut naurun täytteisistä päivistä Saimaan rannalla kiehtoivat ja kun vapaa viikonloppukin järkkäytyi, ei kun varusteiden haalimiseen.

Saimaa, kesä, biitsi. Sydän.

 Voitte uskoa, ettei tämän ladyn kaapiin ole niinkään niitä retkeilytarvikkeita eksynyt. Nytkin etukäteen itkin parin mekon perään, jotka jäivät reissun myötä hankkimatta.

Verkostot ja ääneen sanominen. Voisinko niistä enää enempää intoilla! Teltta löytyi lähipiirin kellarista. Sen sateenpitävyydestä ei kuitenkaan ollut takeita ja lisäpressukin jäi monesta yrityksestä huolimatta hommaamatta. Vaikka ajatuksena sateenkestävyyden testaaminen kylppärissä olikin hauska, jätin sen kuitenkin tekemättä. Onneksi ei satanut. 

Tätäkin tunnelmaa retkeen liittyi. Itse en ollut kuitenkaan soutamassa. 

Sadetakkikin - siinä vaiheessa prosessia säätiedotukset lupasivat pelkkää sadetta - uupui. Sellainen taas löytyi kun avasin suuni eräässä vaatekaupassa. Halusin nimittäin tyylikkään. En mitään Rukkaa. Goretex-Drymax-mikälietex -takkeihin ei budjettini tällä kertaa venynyt. Liikeen varastosta löytyi mallikappale. Tyylikkään beige, parkatakin mallinen, joka sai ensikasteensa heti sen ostettuani jonkun avattua vesihanat Helsingin yllä. Lopputulos: takin saumat vuotavat. Saumojen teippaamiseen taas aikani ei riittänyt (siihen tarvitaan silityslauta ja -rauta). Onneksi ei edelleenkään satanut.

Ystäväni taas kiikutti minulle tätä tavaroidenhaalimistarinaa kuunnellessaan kumisaappaat. Ja jo alkoi lady olla valmiina elämysmatkalle, jolta hän ei odottanut mitään ja siksi sai kovin paljon. :) Pakatessani varusteita ja kauhistellessani niiden määrää en voinut olla miettimättä, että lomamatkalle Pariisiin tai Milanoon tarvitsisin vain hyvät kengät, mekon ja tyhjän matkalaukun... 

Kahvia rakkaudella. Kaiman ottama kuva.

Parasta reissussa oli - seuran, järven, saunan ja maisemien jälkeen - oikeastaan se, että tuli tehtyä asioita, joista en varsinaisesti ole haaveillut tai joiden pariin en ole pyrkinyt. Useimpia niistä tein nyt ensimmäistä kertaa aikuisiälläni. Kuten että nukuin teltassa. Ja korkkasin vihdoin 17 vuotta kaapissa lojuneen trangian. Kuinka hartaudella ja rakkaudella keitettyä kahvia me sillä saimmekaan. ;)

Tuli myös todistettua, että makuupussilla voi laskea mäkeä ja että nukkuessakin voi treenata vatsalihaksia (teltta loivassa mäessä + liukas makuupussi = kiipeilyä nukkuessa). Ja että telttaan saisi kiinni kristallikruunun. Yksi kätevimmistä esineistä oli kuitenkin löytöni Clas Ohlsonilta: lasin- ja pullonpidikkeet. Pitihän jotenkin pitää kiinni omasta tyylistään keskellä leirintäaluettakin. 

Mistä tiedän, että olen nauttinut reissusta ja elänyt siellä täysillä hetkessä? Kun havahdun siihen, etten ole neljään päivään suonut ajatustakaan työlle...