maanantai 15. maaliskuuta 2010

Nainen ja helmikorvakorut


Taidan vähän liiankin hyvin olla sisäistänyt omat toitotukseni siitä, kuinka oma tyylimme kumpuaa sisimmästämme ja kuinka se ilmenee siinä, miten kannamme vaatteitamme. Tai sitten vain huomaan, että en vain puhu, toteutan sitä itse. En ole helmikoruihmisiä, en oikeastaan ole koruihmisiä. Helmikorvikset minulla on ja tänään ne laitoin. Ajattelin, että ne sopisivat tilaisuuden henkeen. Vain huomatakseni, että hetki toisensa jälkeen mieleeni palasi ajatus, että en pidä niistä. Onnistuin ehkä olemaan räpläämättä niitä, mutta en tuntenut oloani hyväksi. Joskus se voi olla pienestä kiinni...

Ja miten nuo pienet jutut korvissani saivat itseni tuntemaan tädiksi, liian vanhaksi kiertämään edes työn merkeissä Vilassa tai H&M:ssä. Ne muuttivat uniformuni - koko mustan asun - viralliseksi ja tylsäksi. Saivat mokomat minut kuvittelemaan itseni jakkuun pukeutuneena, vaikka tosiasiassa päälläni oli joustava paitapusero. Eivät millään lailla saaneet päätäni kohoamaan väsymyksen iskettyä tai selkääni suortumaan päivän kuluessa.

Eikä kyse ole kuin omista mielikuvistani itsestäni ja tyylistäni. Ei edes helmikorvakoruista.

4 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Pariisi kuulosti taas kerran kauniilta ja ihanalta tuossa edellisessä postauksessasi :)

Minullekin korvakorut ovat muuten aika tärkeä tekijä asussa, vaikka ovatkin pienet ja ehkä moni ei niitä edes huomaa. Ja alaston olo on, jos korvakorut unohtuvat kokonaan ;)

Maarit kirjoitti...

Ilona: eikö olekin hassua, miten suuri merkitys niin pienillä asusteilla on? :) Minulle vielä enemmän silloin, jos ovat vääränlaiset. Mieluummin olen melkein ilman.

Anni kirjoitti...

Mulla on vähän sama kuin Ilonalla, jos korvikset unohtuu, on kuin olisi unohtanut yhden vaatekappaleen päältä. Isoista korviksista on tullut niin helppo ja luonteva tapa kruunata oma asu, ettei niitä ilman enää osaa olla. Tanssitunnille vaihdan pienet "timantit" tai hopeiset pallot, sielläkin olo olisi alaston ilman mitään. Helmikorviksia en kyllä itsekään osaisi korviini laittaa.

Maarit kirjoitti...

Anni: Ennen en voinut lähteä mihinkään ilman korvakoruja. Nyttemmin huomaan, että kovin usein ne vain jäävät. Minun on viime aikoina ollut hyvin vaikea löytää sellaisia korvakoruja, jotka sopisivat tyyliini. Hopearenkaisiin olen vähän jo kyllästynyt...