keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Mitä sinä tekisit huomenna...?

Mitä sinä tekisit huomenna, jos olisit ihan kaikista velvollisuuksista vapaa ja sinulla olisi maailman kaikki resurssit ja mahdollisuudet käytössäsi?



Kysymys, jota terapeuttini on kysynyt minulta, kun on halunnut tietää, mikä juuri tällä hetkellä on se alitajunnastani kumpuava juttu, joka haluaisi tulla täytetyksi. Todellinen haluni. Kysymys, jota usein kysyn itseltäni, kun haluan unelmoida. Kysymys, jota joskus aiemmin käytin soveltaen tutkimustyössä - sen laajemmista mahdollisuuksista täysin tietämättömänä - kun halusin tietää haastateltavan todellisesta suhtautumisesta johonkin. Kysymys johon kuuluu vastata ajattelematta, sanoja sovittamatta, pohtimatta onko jokin oikein mahdollista tai sopivaa. 

Koska, jos emme vastaa sitä, mitä sylki suuhun tuo, alkaa järkemme heti rajoittaa, asettaa muttiaan. Mitä enemmän uskaltaudumme mielikuvituksemme vietäväksi, sitä paremmin alitajuntamme pääsee ääneen. Tuo mystinen juttu. Tietoisen mielen, järjen taustalla vaikuttava alitajunta, jolla on näppinsä pelissä niin monessa.

Minä lähtisin New Yorkiin. Asuisin korkealla. Hotellissa, jossa voisin parvekkeelta seurata kadun vilinää. Shoppailisin kenkiä ja laukkuja, mutta vielä enemmän istuisin kahviloissa. Kävisin lenkillä Central Parkissa. Etsisin sinkkuelämää-Carrien jalanjälkiä. Söisin trendikkäissä paikoissa. Vierailisin Broadwayllä ja jossain Galleriassa katsomassa värikästä taidetta. Aistisin elämää, katselisin ympärilleni, etsisin elämyksiä aisteilleni.

Minulla on kaukokaipuu, elämysten kaipuu. Uusien paikkojen ja asioiden kokemisen kaipuu. Jossain määrin vilinän ja hektisyyden kaipuu. Senkin kaipuu, että olen tuntematon suurten joukkojen keskellä, pieni ihminen maailmalla. Ja voin haukkoa henkeäni nähdessäni jotain uutta ja ihanaa. Ylellisyyden kaipuu. 

Ensi viikolla vastannen kysymykseen toisin. Siksi se toimii. Nostaen esiin oloja ja tiloja, joihin juuri nyt kaipaan vastinetta. Jollain tasolla mielikuvat ovat aina heti käytössämme. En ehkä voi lähteä New Yorkiin, mutta voin avata oven, astua ulos kodistani ja tietoisesti etsiä paikkoja kotikaupungistani, jossa en ole käynyt... Tai käydä lentokentällä aistimassa lähdön tunnelmaa...

Mitä sinä tekisit?

Ei kommentteja: