lauantai 3. kesäkuuta 2017

Tervetuloa Kesä!

Hei moi Kesä,

Kiva kun olet täällä. Olethan sinä jo, koska parvekkeeni mansikatkin punertuvat ja ilta-aurinko lämmittää loungeani. Tässä parvekkeella on hyvä olla. Rauhaisaa ja viihtyisää. Kaunista. Luulen, että tapaamme täällä usein, vaikka yrittäisitkin välillä murjottaa ja työntää minua pois.

Kun en kykene asettamaan pitkän ajan tavoitteita, voin hyvin ajatella vain lyhyen tähtäimen suunnitelmia. Mitä minä odotan sinulta, Kesä?



Rauhaa odotan, mielenrauhaa. Että näkisin kaiken kauneutesi. Että osaisin nauttia hetkistä kanssasi. Niistäkin, kun vuodatat kaiken rankkasateena niskaani tai jyrähtelet mennessäsi. Mutta vielä enemmän niistä, kun suodatat ilta-auringon valon puiden lehtien läpi ja puhdistat mieleni. Tässä istuessani, vaikka vesi on kaukana, voin kuulla sen liplattavan. Hellien ja hyväillen, rauhoittaen. Koska vesi ja ilta-aurinko liittyvät mielikuvissani aina yhteen.

Toivon, että ensin annat minun levätä. Ilman pakonomaista kiirettä kerätä mahdollisuuksia kokemuksiin, joita talvella ei ole. Toivon, että pysäyttäisit minut ja kehoni myös. Hengittämään ja nauttimaan. Vähitellen ujuttaisit lämmön kaikkiin ajatuksiini. Jotta voisin aikanasi huomata ideoiden taas syntyvän, tavoitteiden asettuvan, unelmien koostuvan - elämän asettuvan raiteelleen.

Haluaisin, että myötäsi saisin taas kosketuksen minuuteni syvyyksiin. Analysoivaan, pohdiskelevaan, oivaltavaan minääni, joka tahtoo oppia ja kehittää uutta. Siihen pieneen tyttöön, joka kesäisin juoksi paljain jaloin hiekkatietä uimaan ja polski kauan, vaikka oli ihan liian kylmää vettä. Siihen, joka nosti rapuja käsin purosta, vaikka pelotti - pimeä metsä ympärillä ja rapujen sakset. Joka vähän vanhempanakin voi istua vaikka kuinka kauan tuijottamassa järvelle tai merelle antaen ajatusten tulla ja mennä, pääasiassa mennä. Siihen, joka pyyhkii aina kesän tullen ompelukoneestaan pölyt, ostaa uuden kaavapaperirullan ja nauttii luomisestaan. Vaikka ulkona paistaisi aurinko. Ja joka syö joka päivä jäätelön. Koska voi.

Ja sitten kuitenkin odotan jo elokuun iltoja, vaikka pitäisi ensin elää sinut, Kesä. Odotan, että saan laittaa jälleen mustan mekon päälleni, aloittaa jotain uutta. Koska tiedän olevani silloin ehjempi, kokonaisempi, tasapainoisempi, valmiimpi, rauhaisampi - viisaampi. Kiitos sinun.

Kesä, tervetuloa. Olethan ihana.





Ei kommentteja: