Elämäntapaa remontoimaan

Painonhallinta on aina ajatuksia ja ristiriitaisia tunteita herättävä juttu. Mutta monille myös todellista elämää, jonka kanssa joutuu painiskelemaan. Tänään, taas, tein päätöksen, että nyt on saatava homma kuriin. Laiha en sittenkään olisi, normaalipainoisempi kuitenkin. Geenitkin ovat sellaiset, että painontarkkailu tulee olemaan elämässäni mukana aina, vaikka nyt onnistuisinkin pienessä pudotuksessa.

Paino kun ei ainakaan minulle ole vain ulkonäöllinen tekijä vaan myös terveydellinen. Hikoiluttaa ja puristuttaa. Ja on eri asia kävellä 10 cm koroillakin, jos on 10 kg vähemmän painoa mukana.



Ei pikadieettiä vaan elämäntapaa remontoimaan! Näyttäisi monet mekotkin paremmalta - ja ainakin tuntuisi olo paremmalta. Eikö se ole tärkeintä? Nyt se olisi fysiologisesti mahdollista. Ehkä haluakin löytyy riittävästi. Jos olen velkaa itselleni monta muuta asiaa, olen varmasti tämänkin.

Olen varmasti loistava esimerkki siitä, kuinka normaalipainoni on täysin mysteeri painon sahattua rajusti koko aikuisiän ajan - ja kuinka olen lihonut enemmän siksi, että en syö riittävästi enkä ainakaan säännöllisesti. Tiedän, että saatan jopa joutua laittamaan kellon jatkossa soimaan merkiksi ruoka-ajasta. Kun en tunne nälkää, vasta pahan olon sen jälkeen.

Uskon, että onnistun paremmin, jos minulla on jokin ajattelutapa ja uskomus taustalla. Siksi kaivoin esiin kaksi kirjaa: Ranskattaret eivät liho ja Ranskattaren ruokavuosi (Mireille Guiliano). Niissä mm. sanotaan, että:

"Ranskatteret rakastavat samppanjaa aperitiivina tai ruokajuomana eivätkä tarvitse pullon avaamiseen mitään erityistä syytä".

ja toisaalta:

"Ranskattaret välttävät kaikkea, mikä vaatii liikaa vaivaa ja tuottaa liian vähän mielihyvää."

Kuulostaa hyvältä. Miten ihanaa olisi aina osata ajatella näin! Eivätkö nämä ajatukset, jos mitkä, ole sitä rakastavaa armollisuutta itseään kohtaan?

Pidän myös siitä, että minulle - elämäntavan ja ajatusmallin lisäksi - annetaan valmiita menuuehdotuksia ja viikon ruokalista. Jotta voin aluksi vain kerätä ostoslistaan tarvittavat ainekset ja mennä kauppaan. Ehtii sitä myöhemminkin soveltamaan.

Kirjat eivät oikeastaan kiellä mitään. Edes sitä nykyisin niin pahamaineista sokeria tai vehnäjauhoa. Pasta kuuluu lähes päivittäiseen ruokavalioon, mutta niin kuuluvat kala, vähärasvainen liha, kasvikset, marjat - ja viini.

Kohtuullisuus ja säännöllisyys. Ruuasta, sen tekemisestä, ainesten ostamisesta ja syömisestä nauttiminen. Ruuasta nauttiminen kaikilla aisteilla.


Vaikka en uskokaan ihmelaihtumiseen - hyvä olo itsensä ja kroppansa kanssa on nyt paljon tärkeämpää - nostin kuitenkin yhden lempimekoistani esille. Tara Jarmonin puuvillainen pikkumusta on malliltaan yksi parhaimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Harmittaa, että on jäänyt pieneksi. Taidan piirtää mekosta kaavat ja tehdä uuden nykymitoillani.

Edessä on siis purjokeittoviikonloppu ranskattarien tapaan (salaiset aseensa heilläkin) ja kaavojen jäljentämistä. Ennen viikonloppua ehtii mainiosti vielä vähän herkutella... :)

Kommentit

Ava sanoi…
Juuri loistava painonhallintamenetelmä! Jos alkaa kieltämään itseltään herkkuja, niin nopeasti repsahtaa taas, mutta jos sallii sopivana määränä kaiken, niin on luultavampaa että siinä uudessa kaavassa saa jopa pysyttyä.
Oon ittekin lukenut sen "ranskalaiset eivät liho", ja fiksu idea minunkin mielestä.
Tsemppiä laihduttamiseen!
Anonyymi sanoi…
Suosittelen kokeilemaan karppaamista elämäntapana, ei pikadieettinä. Tunnen ihmisiä jotka ovat laihtuneet sillä 11 kg, itse olen laihtunut 7 kg ja jatkan edelleen (ylipainoa kun on).

Tsemppiä!

Jos kiinnostuit karppaamisesta, tsekkaa karppaus.info.
Maarit sanoi…
Ava: Kiitos! En ole tosiaan mikään kieltäytyjä-tyyppi. Toivottavasti vain ei mene pelkäksi samppanjaksi... ;)

Anonyymi: Kiitos vinkistä ja tsemppauksesta! Karppaamisen periaatteet on minulle hyvinkin tuttuja lähipiiristän. Olen jo 10 vuoden ajan tehnyt kaikki juhla-/perhepäivälliset ko. menetelmin. Itsekin taidan olla 90 %:sti ko. ruokavaliolla jo nyt. Minulla on kuitenkin muutama juttu, joille en meinaa millään löytää korviketta - pasta, leipä ja karkki. Käytän jo täysjyväpastaa, mieluiten täysjyvädurumia, mutta välillä tuntuu, että se ei näillä pastamäärillä riitä. Oikeanlaisen leivän takia en millään viitsisi aina mennä kauemmaksi kauppaan. Olen myös huomannut, että minun ei pitäisi syödä leipää lainkaan...

Mutta olen ihan karppaamisen ajatusten fani ja läheltä nähnyt niiden toimivan.. Uskon, että monien sairauksien hoidossa ruokavalio otetaan tulevaisuudessa entistä laajemmin käyttöön.

Suurin ongelmani on kuitenkin säännöllisesti syöminen. Siihen pureudutaan nyt. Todennäköisin ruokavalioni voisi olla tuo ranskattaren ruokavalio, mutta vähähiilihydraatillisesti. Esim. tiedän, että aineenvaihduntani ei kestä jälkiruokia joka päivä.

Ja kiitos tuosta sivuvinkistä. Lisäreseptit ja -ideat tulevat aina tarpeeseen. Tsemppiä myös sinulle. :)

Suositut tekstit