Elämä on.


Elämä antaa merkkejään. Pysäyttää, jos ei itse tajua. Järjestää asioita, niin kuin olin salaa toivonut. Merkit itsessään eivät välttämättä ole kovin mukavia. Ja ne rajoittavat. Ettei voi tehdä juuri nyt jotain kivaa ja mielekästä, jota myös olin salaa ajatellut.

Loppuelämän vaivoja. Ensin niiden edessä tuntee hajoavansa. Hetkeä myöhemmin huomaa, että ne tuovat mukanaan jotain hyvääkin. Ne kannustavat - jopa pakottavat - rutiineihin. Liikkumaan. Pitämään itsestä huolta. Sillä jos en niihin mitenkään reagoi, ne kyllä tulevat ilkeämpinä takaisin, luulen. Ottavat omansa, jos haluavat.


Koti alkaa näyttää asuttavalta. Yhtä enemmän kodilta. Täällä on hyvä olla. Tämä on se oma pesä, jossa voi rauhassa miettiä elämän kulkua, suuntaa jonne lähteä. Ompelukoneet huutelevat pöydältään pitkästä aikaa. Sohva kutsuu syliinsä. Ehkä kuitenkin ensin järjestelen laukut riviin hyllyilleen. Ja keitän toisen kupin espressoa.

Kommentit

Ilona sanoi…
Tuli mieleen typerä sananlasku, että vanhuus ei tule yksin - siinä asia on ehkä ihan totta mutta kuulostaa aika karulta! Itsestäni tuntuu, että vuosi vuodelta sitä tunnistaa itsensä ja kehonsa rajallisuuden tarkemmin... ja pikku hiljaa sitä voi jo alkaa jutella kavereiden kanssa millaisia vaivoja on tullut lisää :)

Tsemppiä sulle, olipa elämässäsi nyt mitä tahansa merkkejä ilmassa!
Maarit sanoi…
Ilona, kiitos! Ihan sama sananlasku oli mielessäni, kun postausta kirjoitin. :) Kun se on niin totta...

Suositut tekstit