maanantai 22. helmikuuta 2010

Kaikki hyvin

 

Elämä muuttui kertaheitolla. Ja vihdoin taidan olla löytänyt oman juttuni. Ompeleminen - tai oikeastaan vaatteiden luominen - kaikkine sivuilmiöineen on vienyt täysin mukanaan. En muista, milloin olisin ollut näin innostunut. Hauskinta on, että  kaavoitus, jonka kuvittelin olevan kaikkein tylsintä, saa pienen matikkapääni jälleen heräämään. On jännää, kun jostain niin luovasta, kuin vaikkapa uniikkiasujen muotoilusta, voi saada jotain niin systemaattista ja teknistä. Enää en yhtään ihmettele, miksi ompelijan koulutus löytyy tekniikan ja liikenteen opintoalan seasta.Ymmärrän myös, että tarvitsen tällaista taitojen ohjattua kehittämistä, jotta se ompelun ilo pääsee nousemaan huippuunsa.

Varsinkin viime viikolla kotini oli varsinainen ompelupaja. Yksi nukke sai kannettavakseen lyhennettävänä ja pienennettävänä olleen morsiuspuvun (onnea hääparille vielä kerran!), toinen taas viimeistelyä vaille olleen. Yhdellä tuolinnojalla lojuivat koulua varten tehtävänä olleet housut, toisella proto kietaisumekosta, joka seuraavana on listalla.

Kaikki on siis hyvin, pienestä tauosta huolimatta. Kun tietokonekaan ei huuda kärsimystään, ei edes huvikseen, on mukavampi kirjoitella....

Ei kommentteja: