Nihkeää, kovin nihkeää

Aamu, jolloin tuntuu, että kaikki ovat minua vastaan. "Rakas asunto, lähden ihan pian, ei tarvitse kiukutella, näethän, on jo laatikoihin pakattuna tavaraa..."


Erityisesti tietokoneen - tai oikeammin kai nettiyhteyden - tökkiminen hermostuttaa ja saa päivän kulkeutumaan heti väärille raiteille. En saa mahdollisuutta rauhassa tehdä sitä, mistä on kehkeytynyt jo pieni aamurituaali: keitän lattea ja luen blogeja. :) Olen jo käynnistellyt tietokonettani uudestaan, asentanut wlania 10. kertaan, vääntänyt ja kääntänyt. Edelleen yhteys on hidas. Nopeampi olisi, jos laittaisi piuhan päähän koneen ja kärsisi jälleen 20 metrisestä johdosta, joka luikertelisi lattioilla. Saavutetuista eduista ei haluaisi tinkiä.

Päätä särkee, hikoiluttaakin. Lattemaito kaatuu hellalle. Kaikki on sikin sokin. Pyykitkin pesemättä. Ensimmäisen kerran liikenteen melukin vain ärsyttää. Tekee mieli laittaa ikkuna kiinni - ja olisi taas kuuma. Nyt pitäisi päättää, mistä päästä alkaisi kaaosta purkamaan - vai paetako vain kaupungille...



Eteisessä pilkottava Muotikuun kassi muistuttaa jostain mukavasta: shoppailuhetkestä Savonlinnassa. Shoppailu paikoissa, joissa ei oikein osaa kuvitella shoppailevansa, on oikeastaan oikein rentouttavaa. Taidankin laittaa hankkimani asun - mustavalkopilkullisen pallohameen ja vähän kietaisumallisen trikoopaidan - päälleni ja lähden sisustuskauppoihin.

Kommentit

Suositut tekstit