Sisäinen kelloni tikittää

Minulle on kasvanut sisäinen kello. Sellaisesta en ole saanut nauttia edes silloin, kun olin oikeissa töissä ja sitä olisi tarvittu. Nyt herään aina n. klo 8. Oli arki tai lauantai. Eikä kelloni anna minun enää nukkua. Illalla samainen kelloni sanoo jo klo 21, että olen kovin väsynyt. Ehkä tämä on nyt sitä kropan kuuntelua - ja rakastavaa armollisuutta sen antamia vinkkejä kohtaan.


Herätessäni näin vain laatikkopinot ja huokaisin: odottavan aika on pitkä. Tästä tulee ehdottomasti parhaiten järjestelty ja pakattu muuttoni ikinä. Ehkä toivon sellaiseksi sen jäävän. Jatkossa nopeat, stressin voimalla sujuvat "kamat kasaan ja menoksi" voisivat olla minun muuttojani. Tuntuu siltä.

Valitsin muuttopäivän kahvimukeja. Vaaleansinisiä, vaaleanvihreitä ja ruskeita. Aikaisemmin minulla oli tapana ostaa uuteen asuntoon sen värimaailmaan sopivat mukit. Niistä juotiin muuton yhteydessä ja sinä kuuluisana ensimmäisenä aamuna. Eräässä asunnossa oli vaalean-harmaan siniset ovenkarmit ja lasiovet, ja lattian lakkaankin oli sekoitettuna hieman vaaleansinistä. Juuri sellaista, kuin nuo mukit.

Kommentit

Suositut tekstit