keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Päiväni Marie Antoinettena


En ole nähtävyysihminen. Jos en ole sitä vielä kertonut, tulkoot mainituksi. Pariisissa rakastan sitä ajatusta, että minun ei tarvitse enää käyttää aikaani nähtävyyksien kiertämiseen. Olen ollut täällä riittävän usein. Eiffel-tornin näkeminen lentokoneesta käsin riittää hyvin. Poikkeus vahvistakoot säännön: Versailles on aina jäänyt väliin – koska ei muka ole ollut riittävästi aikaa – joten se tuntui mitä parhaimmalta vapaapäivän retkikohteelta. Etenkin, kun enemmän tai vähemmän salaa ihailen kaikkea prameaa, linnoja, puistoja – ja kuninkaallisuutta.


Sanotaan, että Versailles on rakennettu kuvastamaan aikanaan vallinnutta Ranskan ja sen kuninkaan suuruutta. Mahdin on täytynyt olla valtava – ja hovin jäsenten kunto hyvä. Itse linnassa käytävää riittää, eikä puistoakaan voi millään pieneksi luonnehtia. Sen ajan kengillä käveltynä...


Linnaan ja sen taideteoksiin, koristuksiin sekä tapetteihin (huonekalujen vähyys oli pieni pettymys) perehdyttyäni – ja samalla Manga-näyttelyyn tutustuttuani – päätin kävellä Marie Antoinetten piilopaikaksikin muodostuneelle Petit Trianonille, joka teki suuren vaikutuksen. Linna, muttei sittenkään. Valkoiseksi kalkittuja seiniä, marmorilattioita, mutta matalammat huoneet ja vähemmän kultaa kuin päälinnassa. Siis ehkä enemmän kartano, hieno sellainen. Matkaa sinne oli 1,5km puistoa pitkin. Onneksi väliin mahtui ihana ravintola ”pikku Venetsian” kohdille, jossa lounas ja lasi hyvää Bourdeaux-punaviiniä maistui.



Niin nuo Mangat. Kulttuuri, johon en ole juuri perehtynyt. Ristiriita linnan prameuden ja muovista tehtyjen Mangahahmojen, aikakausien, välillä oli suuri - mutta pidin siitä. Vaikka mieluummin olisin katsellut huonekaluja, jos ne mangahahmojen alta oli pois siirretty.

En tiennytkään, että Versaillessa katseltiin joskus tv:tä ;)

Opaskirjassani sanotaan, että linnan puistossa kävellessä voi kuvitella itsensä Marie Antoinetteksi. Ainakin minä pystyin. Jo linnaa kohti kävellessäni kuulin mielessäni kavioiden kopsetta, sillä hienoilla vaunuillahan sinne olisi pitänyt saapua. Puisto ei ollut kukoistuksissaan. Kiitos sateen ja yllättävän kylmän syksyn, joka on jo pudottanut puista lehdet. Leveät hiekkakäytävät samalla tosin vihjaavat tukaluudesta kesähelteillä. Silti tuohon puistoon olisi mukava palata vaikka picnicin merkeissä (puistossa on erillisiä alueita, joissa picnicit ovat sallittuja).

Kuningattaren makuuhuone

Kyllä kelpaisi linna tai Petit Trianon asunsijaksi. Tosin etenkin linnan makuuhuoneet sisustaisin hieman mukavammin... ;)

Ei kommentteja: