Hetki ennen haahuilua
Ovatpas viimeiset kirjoitukseni olleet ahdistuksen ja murheen täyttämiä. Olen selvästi tarvinnut jonkin paikan, johon voi purkautua... ja sen ajatukset muualle kääntävän jutun, kuten tanssitunnin. Koska nyt mielikin on jo parempi. Fyysisestä olotilasta en sen ravistelun ja keikutuksen jälkeen voi olla niin varma. Sohva ainakin tuntuu hyvältä. :)
Tapasin tänään asiakkaan - ja monen monta haluttavaa vaatetta, joista piti kieltäytyä. Asiakkaalleni ne kelpasivat kyllä. Jänniä neuletakkeja, jotka voi kietaista boleroksi tai antaa liehua mukana. Yksikin, joka oli kuin batmanviitta. Jännä, uudennäköinen, hauska. Mielessäni ajattelin, että sopisi hyvin kotelomekon seuraksi...
Ihanaa huomata, että aivoni ovat reagoineet ja tallettaneet kuvat vaatteista mieleeni, sillä liikkeessä ollessani en huomannut kiinnostuneeni.
Huomenna on vielä yksi asiakas. Sitten alkaa "loma". Vaatekomeron läpikäynti. Ne ovat aina yhtä intensiivisiä. Jännittääkin, että miten tällä kertaa pärjään. Niissä kun ei voi samalla tavalla turvautua tutun liikkeen valikoimaan kuin asiakkaan kanssa shoppaillessa. Pitäisi olla koko ajan hereillä ja innovoida.
Sitten saa hengähtää. Antaa periksi. Jopa lösähtää. Viikko sitten en ollut aivan varma, onko se hyvä idea. Nyt tiedän tarvitsevani sitä. Että voi päivän vaikka vain maata sängyllä ja lukea kirjaa. Että ei tarvitse edes pukeutua, jos siltä tuntuu. Voi vain haahuilla. Ehkä.
Tapasin tänään asiakkaan - ja monen monta haluttavaa vaatetta, joista piti kieltäytyä. Asiakkaalleni ne kelpasivat kyllä. Jänniä neuletakkeja, jotka voi kietaista boleroksi tai antaa liehua mukana. Yksikin, joka oli kuin batmanviitta. Jännä, uudennäköinen, hauska. Mielessäni ajattelin, että sopisi hyvin kotelomekon seuraksi...
Ihanaa huomata, että aivoni ovat reagoineet ja tallettaneet kuvat vaatteista mieleeni, sillä liikkeessä ollessani en huomannut kiinnostuneeni.
Huomenna on vielä yksi asiakas. Sitten alkaa "loma". Vaatekomeron läpikäynti. Ne ovat aina yhtä intensiivisiä. Jännittääkin, että miten tällä kertaa pärjään. Niissä kun ei voi samalla tavalla turvautua tutun liikkeen valikoimaan kuin asiakkaan kanssa shoppaillessa. Pitäisi olla koko ajan hereillä ja innovoida.
Sitten saa hengähtää. Antaa periksi. Jopa lösähtää. Viikko sitten en ollut aivan varma, onko se hyvä idea. Nyt tiedän tarvitsevani sitä. Että voi päivän vaikka vain maata sängyllä ja lukea kirjaa. Että ei tarvitse edes pukeutua, jos siltä tuntuu. Voi vain haahuilla. Ehkä.
Kommentit