Koukuttumisia

Aloitin eilen uuden lukukokemuksen. Pema Chödrönin Viisaus kaaoksen keskellä. Vaativaa, ajatuksia herättävää lukemista. Ihan en ole tämän buddhanunnan kanssa samaa mieltä. Tai sitten ajatteluni on juuri niin fiksaantunutta ja "virheellistä" kuin hänen mukaansa nyky-yhteiskunnassa tuntuu olevan. Lukiessa tulee jopa kurtistettua kulmia, kun on niin hämillään. Hän puhuu mm. elämää hallitsevista vastakohdista, tämän hetken tärkeydestä - ja riippuvuuksista pako- ja täytekeinoina.


Jäin miettimään, mihin kaikkiin asioihin olen koukuttunut.

Viimeisin on Spotify. Jäin koukkuun parissa tunnissa. Musiikkilajitelmani laajeni hetkessä eksponentiaalisesti, artistitietoisuuteni myös. Tosin se ei ollut paljosta kiinni. Toistaiseksi en saa tietokonettani kiinni kaiuttimiin, jotta voisin kuunnella tuota hyvää musiikkia muuten kuin tietokoneen ääressä. Se asia korjaantuu pian. Taitavat vain CD:ni tuntea olonsa jatkossa vähän yksinäisiksi.


Olen myös täysin koukussa muotoon, etenkin vaatteiden ja kenkien muotokieleen. Siksi ehkä jaksan surffailla ostamatta - edes tuntematta pakkoa ostaa - nettikaupoissa. Pidän siitä, että kuvat on useinmiten otettu niin, että vaatteen muoto tulee hyvin esille. Hyvä esimerkki siitä on tuo Asoksen sivuilta napattu kuva (en haluaisi nappailla kuvia, menkööt viittauksen piikkiin). Parhaiten päättelen vaatteen muodon kuitenkin piirroksista. Sellaisista, kuin on kaavalehdissä. Btw, tuota mekkoa suorastaan himoitsen, mustana.


Facebook on jo niin osa rutiinia, että sitä ei enää edes ajattele koukuttumiseksi. Mutta mitäs jos en voisikaan seurata ystävieni kuulumisia yhtä helposti? Jos en voisikaan näyttää heille peukkua tai lähettää voimahaleja vain enteriä painamalla? Voisi ainakin hetken tuntua tyhjältä.

Tunne, kun laittaa korkokengät jalkaansa on myös jotenkin ihana. Aina ei halua tai huvita. Mutta usein, jos vain nousen koroille, mielialani kohenee. Niin kävi eilen. Onko siinä jotain väärää? Voisi kai niitä olla vahingollisempiakin tapoja kohentaa mielialaa...


Ennen olin koukussa muotilehtiin. Kun niistä tuli osa työtäni, olen ammentanut energiaa enemmän sisustuslehdistä. Kai sekin nousee muodon ihailemisesta. Ne ovat minulle myös pakokeinoja arjesta. Kuvittelen itseni asumaan koteihin, joita sisustuslehdissä esitellään. Sitä kautta kai yritän etsiä itselleni mieluisinta tapaa asua. Tällä hetkellä kaipaan parveketta tai pihaa. En vain osaa päättää kumpaa. En tosin osaa kuvitella asuvani millään muulla alueella kuin missä asun nyt ja täällä parvekkeet tai omat pihat ovat harvinaisuuksia. Tiedän vain, että tarvitsen ympärilleni avaruutta ja valoa, jotain uutta ja vanhaa. Ihannekodiltani tuntuu tällä hetkellä Divaanissa 08/08 esitelty Randolph Duken koti (nappasin jutusta alla olevat kuvat). Sattumalta olen jo pitkään käyttänyt hänen oppejaan ja ajatuksiaan tyylikonsultaationi pohjana. Taidamme olla samalla aaltopituudella... :)


Aamulatte: jo vuosia sitten hankin mutteriespressopannun hellalle ja ryhdyin keittämään aamuisin maitokahvia. Sen ansiosta en tarvitse välttämättä muuten kahvia koko päivänä. Mutta ilman sitä en oikein lähde käyntiin.


Juttuja, joihin olen koukussa on varmasti vielä enemmän. Entä mitä ne ovat, joihin haluaisi olla nykyistä enemmän koukussa? Kuten kuvien räpsimiseen (opin vähitellen), kampauspöydän ääressä meikkaamiseen, smoothieseihin, tanssiin... Kuvitelmia ihanne-elämästä?

Ei minusta ehkä ole niin kärsimyksen täytteiseen ja puhtaaseen ajatteluun kuin kirja yrittää johdattaa. Vaikka sitten ei ehkä olisi kärsimystä: olisi vain tässä hetkessä olevia ajatuksia ja kokemuksia. Tuntuu vähän tunteettomaltakin. Vaikeaa, kovin vaikeaa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei, Asosin mekko on IHANA. Kävin katsomassa heidän sivujaan ja voi mitä ihanuuksia!!!

Aurinkoa!

-Heli
Maarit sanoi…
Heli: Eikö olekin? Tuo Asos on ihan löytö. Mekon lisäksi himoitsen monia monia kenkiä - ja niitä lounge vaatteita. Aurinkoa myös sinulle!
juu sanoi…
Jäin miettimään, tietenkin, mihin itse olen koukussa.
Omat lapset, oma koti, oma mies.

Ehkä blogistania, joskin mielelläni voisin olla lomalla jossakin mukavassa paikassa edellä mainittujen koukkujen kanssa vaikka kuukausia, ilman tietokonetta.

Palaan, jos keksin muita:)
Maarit sanoi…
Juu: Minun pitäisi varmasti lisätä tuohon omaan listaani vielä tietokone. On vaikea ajatella, että olisi ilman sitä - tai oikeastaan ilman nettiä - edes päivän. Haluaisin, mutta... Huomaan, että koko elämäni on oikeastaan tietokoneella. Pelottavaa.

Suositut tekstit