Kuvitteellinen tehtävä: luo takki leidille

Luulen, että olen kohta kirjoittanut riittävästi the Takista. Vielä tämä postaus siihen liittyen - ehkä vielä toinen, jos onnistun ottamaan itsestäni kuvan se päällä.

Käyn joskus mielessäni - tai jopa yksinäni ollessa ääneen - keskusteluja. Ehkä valmistautuen niihin tai sitten vain mielikuvitusleikkinä. Takkia tehdessä kuvittelin usein, että olen osallistumassa Project Runwayhyn. Siihen aitoon ja alkuperäiseen amerikkalaiseen versioon.

Kuvittelin:

Kuinka Tim seisoisi arvioivana vieressäni, kun fiksasin ensimmäisiä versioita taskuista ja toteaisi: "You've lot of work to do. Make it work!"

Kuinka Nina Garcia olisi sanonut ruusukekangaskauluksesta ja -hihansuista: "It's just too much." Ja Michael Kors komppaisi vieressä: "It's always best to keep it simple". Päädyin siis yksinkertaisempaan versioon molemmista, kauluksesta ja hihansuista. Ehkä olisivat olleet oikeassa.

Kuinka olisin ollut juuri se kilpailija, joka viimeiseen sekuntiin asti häärää ompelukoneen ääressä ja yrittää saada homman toimimaan. Se, jonka malli kävelisi lavalle nuppineulat kainalossa ja jonka työstä tuomarit sanoisivat, että näyttää hieman viimeistelemättömältä ja keskeneräiseltä. Eihän tällaista - tai suurinta osaa niistä luomuksista - tehdä 12-13 tunnissa valmiiksi. Kaavoituksesta viimeistelyyn. Vuorineen päivineen. Tai minä en olisi tehnyt.

Lopputulokseen - tämän n. 2kk kestäneen prosessin jälkeen, olisivatkohan ohjelman tuottajat odottaneet? - olen sen verran tyytyväinen, että toivoisin kuulevani Heidi Klumilta kommentin: "I could use your coat right now right here." Michael Kors myötäilisi: "Every girl would like to use this kind of coat." :)


Nyt pitäisi kerätä inspiraation rippeet, voimistaa ja tallettaa ne - että tulisi tehtyä jotain muutakin hienoa. Tai ainakin nuo pari asiakastyötä, jotka ovat odottaneet vuoroaan...