inspiraation ihanuus

Inspiraatio on ihana asia. Kun se iskee, ei tiedä, miten päin olisi. Ei meinaa malttaa toteuttaa yhtä ideaa loppuun kun toinen jo kummittelee mielessä. Kädet syyhyävät, kroppa käy kierroksilla. Vähän kuin olisi rakastunut. Ja onkin, itseensä ja omaan osaamiseensa. Sille pitää antaa tilaa. Sen täytyy antaa tehdä oma työnsä. Vain siten voin olla varma, että se tulee vierailulle vielä toisenkin kerran...

Katson kangasta.

Annan sen hakea muotoaan. En pakota.

Lopulta se näyttää siltä, että sitä ei ole pakotettu.

Se laskeutuu juuri niin kuin sen kuuluu.

Asettuu luonnollisille laskoksilleen.

Valo taittuu oikealla tavalla.

Tasapaino, harmonia.

Niin kaunis.

Sydän meinaa pakahtua...

Näiden hetkien ansiosta jaksaa taas. Ainakin huomiseen.