Unelman tavoittelua



Kun oli 25 sanoin, että teen vielä 15 vuotta paljon töitä ja sitten ryhdyn atelje-ompelijaksi. Näyttää siltä, että tuo hetki tulee paljon nopeammin. Enkä edes ole viimeiseen kolmeen vuoteen tehnyt äärettömästi töitä. Sitä ennen kylläkin. Niin paljon, että maksan vieläkin monella tavalla.



Nuorena en ole ollut mikään ompelija-ihme. Ala-asteella käsityöt olivat aina seiskaa tai kasia. Yläasteella kävin vain sen yhden pakollisen jakson. Innostuin vasta vanhojen tanssien aikaan. Silloin halusin tehdä itse puvun. Muistan iäti äidin kauhistuneen äänensävyn, kun soitin hänelle jonnekin matkalle, että olin leikannut koko neljä metriä leveän helman taftista väärin. Yritimme olla käteviä ja kiinnitimme helman silitettävällä pikapalteella. Ettei tulisi ompelujälkeä. Kun illalla esitimme tansseja vanhemmille, satoi räntää. Aamulla itse päivään herätessäni huomasin, että koko neljä metriä helmaa on avautunut kosteudesta. Äitini ompeli sitä käsin kiinni aamu varhaisella ja minä päätin, että pikapalte ei ole hyvä juttu.

Onneksi innostukseni ei jäänyt siihen. Sittemmin olen opiskellut itse. Purkanut vanhoja vaatteita ja tutkinut, miten ne on valmistettu. Minusta on tullut melko kätevä, vaikka vieläkin jäljessä on hiomisen varaa. Huomenna aloitan opinnot aikuiskoulutuksessa saadakseni ompelijan perustutkinnon. Toiset keksivät moisen jo 15-vuotiaana, toiset paljon myöhemmin. Hauskinta on, että olen taas innoissani. Niin kuin aina jonkin uuden edessä. Vaikka nyt ajattelen kouluttautumista enemmän itseni kehittämisenä ja harrastuksena kuin opiskeluna. Aion silti hankkia kivan vihkon ja uusia kyniä.

Olen salaa haaveillut, että pääsisin joskus Italiaan johonkin muotitaloon töihin. Nyt en voi ainakaan moittia itseäni siitä, etten olisi edistänyt haavettani. Aloitin eilen nimittäin Italian kurssin...

Mutta olen jälleen oppinut. Että sanomalla johonkin "ei koskaan", juttu on varmasti vielä edessäni.
...Ja että jokaisessa vitsissäkin on aina pieni murunen totuutta ja unelmaa...

Kommentit

Suositut tekstit