Leikkiä lookilla

Pääsin vihdoin vauhtiin vaatekomeroni läpikäynnin kanssa. Hyvin pian jouduin toteamaan, että minulla on paljon ihania vaatteita, jotka eivät enää mene päälle. En ole raaskinut niitä kuitenkaan poistaa. Koska en todennäköisesti aivan pienimpiin mittoihini koskaan enää palaa, on aika antaa noiden ihanuuksien mennä. Ehkä jopa koon pienentyminen on nyt todennäköisempää, kun en sitä varsinaisesti odota...

Noilla poistettavien kasaan joutuneilla on kuitenkin ollut selvästi tehtävänsä kaapissakin. Ne ovat luoneet mielikuvaa, että minulla olisi muitakin kuin mustia vaatteita. Sillä nyt vaatekaappini näyttää hyvin tylsältä - ja mustalta. Kyseisten vaatteiden joukossa oli monta erikoisuutta. Sellaisia, joilla aikoinaan leikittelin. Harkitsen vakavasti kotikirpparin järjestämistä ystävien kesken, jos siten kaikki ihanuudet saisivat edes hyvän kodin.

Ehkä juuri tuosta syystä innostuinkin lopulta look-leikkiin itseni kanssa. Tein itselleni kiharat papiljotein ja sormikiharoin ja kampasin ne 20-luvun tyyliin - Coco Chaneliakin matkien. Sunnuntai-illan ratoksi meikkasin itselleni nuden meikin voimakkaine kulmakarvoneein ja punaisine huulineen ja puin lempipikkumustani (Tiger of Sweden) päälle...

Miksi juhlia ei voi olla juuri silloin, kun niihin olisi sopiva look valmiina? Ja miksei tällaista lookia koskaan synny silloin kun on juhlat?